maanantai 9. marraskuuta 2009

Iltakoto

Pidän kämpästäni eniten iltaisin. Lienee paljolti kyse valosta. Tai sitten pimeydestä ja mahdollisuudesta sytyttää tuikkuja sinne tänne, möllöttää televisiota katsellen läppäri sylissä turkoosilla kulmasohvalla fiilistellen. Lisäksi kotini on juuri sen verran kattojen yllä, että Lauttasaaren valot toimivat ylimääräisinä tuikkukynttilöinä parvekkeen lasitusten takana.

Photobucket
Yllättävän kauan elossa sinnitellyt kaunottareni, perhosorkidea.

Photobucket
Turkoosi kulmasohva ja vakiasukkaansa, Herra Apina.

Photobucket
Keittokomerohässäkkää.

Photobucket
*Tuiktuik*

Photobucket
Eteisen ornamenttitapetti. Rakastan tätä. Kunpa voisin napata mukaani sitten kun joskus tästä muutan, mutta jäänee toiveajatteluksi.

Täällä on mukavaa asua. Varsinkin iltaisin. :)

Uutta päin piikki lihassa

Päätin pitkällisen blogitaukoilun jälkeen siirtää satunnaisen kirjoitteluni tänne bloggerin puolelle livejournalin sijaan. Aikansa kutakin, ja nähtäväksi jää virkistääkö tämä muutto hiljaiseloa kirjoittelussa.

Lähtötilanteesta. Kirjoittaja elelee 23. ikävuotensa viimeisiä päiviä, opiskelee 3. vuotta Teatterikorkeakoulussa dramaturgian koulutusohjelmassa ja tekee siinä sivussa pelinhoitajan/pelisaliasiakaspalvelijan töitä pelisaleissa. Koti löytyy tällä hetkellä ihanaisesta Lauttasaaresta, kuudennen kerroksen yksiöstä, jonka parvekkeelta ei edes tuolilla seisten kykene näkemään merelle (varsin taidokasta ottaen huomioon Lauttasaaren.. no, saarimaisuuden). Elämä koostuu lähinnä koulun ja töiden kanssa vuorottelusta, sekä laatuajasta vietettynä eritoten erään miehekkään kanssa.

Tällä kertaa jätän kirjoittamisen tähän. Kuluva vapaapäivä olisi yritettävä käyttää hyödyksi kandinnäytelmää kirjoittaen. Aamulla Lauttasaaren terveyskeskuksesta haettu sikainfluenssapiikki kuumottelee vielä toisessa olkavarressa. Olen odotellut mahdollisia rokotuksen jälkioireita, sellaisista kun on saanut kuulla usealta suunnalta viime päivinä. Toistaiseksi ainoa "oireeni" on ollut hiukan outo tunne päässä, kuin jokin orastava päänsärky (päänsärystä yleensä kärsin n. kerran vuodessa jos sitäkään, eli kyseinen oire olisi kohdallani jo varsin eksoottinen). Toisaalta oireeni saattaa olla myös seurausta korostuneesta itsetarkkailusta. Aion joka tapauksessa ottaa rauhallisesti.

Tekisi mieli leikata saksilla aukko tuohon harmaaseen taivaaseen joka ikkunan takaa näkyy. Sen verran kauan on kulunut muunvärisen taivaan näkemisestä, että uskoni sellaisen olemassaoloon alkaa pikkuhiljaa horjua..