sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Ilta Korjaamolla


Se tunne kun tajuaa olleensa räppikeikalla ja viihtyneensä!

Selitys (ja puolustus) löytyy miehen kavereista jotka soittavat tässä kyseisessä kokoonpanossa. Kyse oli siis Pyhimyksen levynjulkkarikeikasta Korjaamolla. Ihan mahdottoman viihdyttävä ilta ja hauskaa musaa! Jos suostun tätä kyseistä genreä kuuntelemaan niin jotain tällaista sen pitää sitten vähintäänkin olla.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Eloretki

Lennot varattu, suuntana Berliini 8. elokuuta!


Berliinin jälkeen Praha, sitten Wien, Wienin jälkeen suunnitelmat vielä auki.. Toisin sanoen päädyimme lopulta matkasuunnitelmissamme reilaamiseen. Onhan minunkin se ainakin kerran koettava, ihan vaikka vain sen takia että vielä pienen hetken olen oikeutettu matkustamaan halvimmassa lippuryhmässä!

(Samalla tulee turvattua mielenterveyskin. Kun viettää elokuun poissa kotoa, jaksanee taas huomattavasti paremmin kökkiä sisätiloissa tulevan talven yli.)

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Muutama elävä yksityiskohta

Tänään palatessani kotiin rannalta kuljin yhtä matkaa lintuemon ja tämän poikasten kanssa. Minä rantapolulla, lintuperhe vedessä rantaviivaa myötäillen. Poikaset tekivät matkaa äitinsä selässä, paitsi sen yhden kerran kun ärhäkkä lokki pelotti ne hetkeksi veden alle. Lokin häivyttyä lintulapset palasivat takaisin äitinsä selkään.

Tuli hyvä mieli.


Ennen kotimatkani viimeistä kadunylitystä kohtasin myös erään novascotiannoutajan isäntineen. Koira kuljetti mukanaan vähintään itsensä pituista paksua keppiä eikä luopunut siitä huolimatta kaikista niistä pikkupoluista ja pensaista, jotka se myös halusi tutkia hölkätessään isäntänsä perässä.

Tulen aina hyvälle mielelle kun vastaan sattuu tulemaan koira joka kuljettaa mukanaan tuollaista suhteettoman suurta puukappaletta (näin on käynyt useamman kerran). Ne näyttävät aina niin ylpeiltä ja onnellisilta niiden keppiensä kanssa, kuin olisivat löytäneet jonkin korvaamattoman arvokkaan aarteen.

Ja kuitenkin se jokin on vain keppi.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kesäkesäkesäkesä!

.. Ja senpä kunniaksi istuu tämä tyttö päivänsä sisätiloissa pohtimassa kuinka pitäisi mennä vaikka minne, yleensä rannalle, mutta joko olen aina koululla/töissä/liian väsynyt, kiitos töiden ja koulun. Ns. pinnistysviikot menossa, kaksi yhteisten opintojen kurssia ja muutamat rästiesseet niin kandi on kursittu kunnialla kokoon. Vapaata aikaa ei ennen tuon tavoitteen toteutumista kalenterista löydy, mutta kun näin lähellä ollaan niin motivaatiokin on ihan kiitettävä. (Ilmeisesti olen onnistunut imemään kaiken työmotivaationkin opiskelukäyttöön, koska töissä oleminen on tällä hetkellä todella tuskallista. Olen melko varma että urani nykyisessä työpaikassa alkaa olla ehtoopuolellaan, ainakin jos fiilikset eivät tästä ala kohoamaan.)


Kiireestä huolimatta onnistuin eilen viimein toteuttamaan ensimmäisen rantamöllötykseni tälle kesälle, kun luovan kirjoittamisen kurssilta saimme lähteä hieman aikaisemmin harjoittamaan itsenäistä työskentelyä. Minun itsenäinen työskentelyni oli täten makoilua Larun kallioilla, seurana A.S Byattin Riivaus jonka olen viimein saanut kaivettua kirjahyllystä luettavakseni, sekä n. 1000 pikkuhyönteistä jotka eivät millään halunneet jättää rauhaan. Ei tehnyt hyvää kouluhommien edistymiselle tuollainen makoilu, mielenterveydelle sitäkin enemmän!


Seurailin pitkään myös eri lintulajien toimintaa rannassa. Yksi tunnistamattomaksi jäänyt vesilintuyksilö taisteli pitkään omaan kokoonsa suhteutettuna ison kalanmöhkäleen kanssa, joka kiemurteli ja karkaili ja taisi onnistua muutaman kerran karkaamaan vielä matkalta linnun vatsaan. Lopulta taistelu päättyi linnun voittoon, kiemurteleva olio katosi tämän vatsaan. Minä puolestani pohdin vielä useaan otteeseen illan aikana, miltä tuntuisi niellä jotain elävänä sillä tavalla ja tuntea kuinka se jokin vielä kiemurtelisi vatsassa ja hiipuisi sitten hitaasti. En usko että nauttisin.


Rantaelämän virkistämänä jatkoin iltaa vielä Vallilaan, pelaamaan erän Talismania Riikan ja Lassin luona. Ystäväni ovat jokin aika sitten ottaneet kämppiksikseen kaksi persialaista kissaa joihin olen syvästi ihastunut (vaikkakin ovat jo aiheuttaneet minulle mm. viikon nuhataudin, kiitos astmaisuuteni). Kissaa en pystyisi ikinä itse ottamaan, olen niille liian allerginen, mutta silloin tällöin olen valmis riskeeraamaan terveyteni ihan vain halatakseni jotain näin suloista!


Pihalla käydään humalaista keskustelua josta olen toistaiseksi onnistunut kuulemaan vain sanat 'eturauhanen' ja 'kameli', välillä joku myös imitoi suden ulvontaa. Kesä tekee ihmisistä niin ihanan vapautuneita.

(Olen viime päivinä testaillut uutta kameraani. Olin ollut pitkään tyytymätön pokkarikameraani, jonka aikoinaan ostin juurikaan vertailematta vaihtoehtoja. Sen ottamat kuvat olivat selvästi melko kehnolaatuisia, päättelin tämän eritoten siitä kuinka helposti aina sopivan tilaisuuden tullen sorruin syrjähyppyihin ja napsin kuvia kavereiden kameroilla ennemmin kuin omallani. Ja yhteen syrjähyppyyn tuo suhde ex-kamerani kanssa päättyikin, napsittuani ystävieni tupareissa 85% kuvista muilla kameroilla vaikka omani oli laukussa mukana. Muutama viikko sitten lähti tilaukseen Canonin S95, johon päädyin tehtyäni huomattavasti paremman pohjatyön perusteella, luettuani arvosteluja ja keskustelupalstoja yms. Kameran sain käyttööni viime viikolla, kun lähi-Siwan henkilökunta viimein onnistui sen löytämään, ja olen ollut tyytyväinen. Uskoakseni tämä suhde kestää edellistään pidempään. Yllä olevat kuvat on kaikki napsittu tällä uudella ystävälläni..)

torstai 2. kesäkuuta 2011

Strömsö, here I come!

Kolmen aamuvuoron putken jälkeen pää on täynnä huminaa ja jatkuvan väsymystilan aiheuttamaa humalaa. Kulunut päivä uhkasi myös kääntyä täydeksi katastrofiksi, seuraavista syistä:

1. Päivällä minulle selvisi että toukokuun alussa käyttämäni kesälomaviikko koostuikin VIIME VUODEN kesälomapäivistä (mistä helkkarin varastosta lienevät nekin kaivaneet). En siis ole saamassa lomarahoja ennen elokuuta. Kiristi hermoja.

2. Töiden jälkeen väsytti ja otin päikkärit. Päikkäreiden jälkeen olen poikkeuksetta vihainen kuin herhiläinen, niin tänäänkin. Hyvä pohja kaikella muulle ikävälle.

3. Ostin uudet kengät hätäostoksena, koska töistä lähtiessäni olikin kesä ja säikähdin koska tajusin ettei minulla ole kunnollisia kesäkenkiä. No, ei ole vieläkään. Lähdettyäni myöhemmin päivällä koeajamaan uusia kesäkenkiäni ne onnistuivat sahaamaan kantapääni verille. Nyt on laastaria ja rakkoa.

4. Sain ilmoituksen kamerapakettini saapumisesta lähi-Siwaan (joka ei oikeastaan ole kauhean lähellä). Lähdinpä siis hakemaan uutta kameraani heti, toivoen sen kohottavan mielialaa. Mutta nilkutettuani jalat verillä Siwalle pidemmän reitin kautta (koska vastaani uhkasi kävellä eräs ex jota en oikeastaan halunnut jalkavammaisena kohdata ja oli pakko kiertää) Siwan työntekijät eivät sitten löytäneetkään pakettiani vaikka etsivät sitä kahden ihmisen voimin n. vartin. Samalla n. 10 hengen jono kasaantui taakseni ähkimään turhautumistaan (kannattaako tulla ruokaostoksille n. kymmenen neliön yhden kassan Siwaan jos ei ole valmis seisomaan jonossa ja odottamaan palvelua?) No, käskivät sitten tulla perjantaina kysymään uudestaan kun olisi myymäläpäällikköä ja matkahuollon asiakaspalvelua ja muita ylijumalia tavoitettavissa. Eipä siinä. Nilkutin verisin jaloin takaisin kotiin.

Seuraavista syistä päiväni ei lopulta ollut totaalinen katastrofi:

1. Mies laittoi herkkuruokaa.

2. Mies yritti valmistaa kinuskikastiketta joka uhkasi muuttua isoksi sokeriköntiksi. Pelastin kastikkeen ja tunsin oloni sankarilliseksi.

3. (Olen syvästi otettu että olen saanut syntyä samana vuonna tämän mestariteoksen kanssa)