Kuinka moni muistaa lukeneensa joskus niitä hiukan pitkänmallisia, pehmeäkantisia Muumipeikko-sarjakuvakirjoja, joihin oli koottu yksiin kansiin Tove Janssonin (ja myöhemmin Lars Janssonin) piirtämiä muumisarjakuvia? Itselleni kyseisistä kirjoista on muodostunut lämmin lapsuusmuisto, ahmin kirjastosta lainaamani albumit alusta loppuun useita kertoja, riemastuen niistä joka kerta yhtä paljon. Toisinaan hyvälle mielelle sai se hieman vinksahtanut muumihuumori, toisinaan ihan vain jokin hauskasti piirretty hahmo tai ilme.
Ei siis ihme että olen kerran jos toisenkin löytänyt itseni hypistelemästä näitä uudempia kokoelmateoksia, jotka ovat jo pidemmän aikaa kuuluneet kirjakauppojen valikoimiin. Kukkaro ei vain ole kertaakaan antanut periksi, eikä näihin opuksiin ole toiveistani huolimatta törmännyt alennusmyynneissäkään. Jossain vaiheessa huokeampia hintoja metsästäessäni tulin sitten törmänneeksi blogikirjoitukseen, jossa vinkattiin suomenkielisten versioiden olevan itse asiassa erään kanadalaiskustantamon muumikokoelmien toisintoja. Tosin sillä erotuksella, että kanadalaisversioissa piirrosjälki on siistitty toisin kuin suomalaisversioissa, joissa painojälkeä ei ole juuri paranneltu sanomalehtilaadusta. En alkanut vertailevaa tutkimusta tekemään, mutta kuulostaa aika oudolta. Kai omistaan pitäisi pitää parempaa huolta?
Lukemani blogikirjoituksen vakuuttamana päädyin lopulta tilaamaan amazonilta kokoelmasarjan kaksi ensimmäistä osaa, kanadalaisversioita kun saa sitä kautta helposti kaksi yhden suomalaisversion hinnalla. Pakko lienee hankkia myös kolme seuraavaa osaa, eli kaikki ne Tove Janssonin itsensä piirtämät (jostain syystä Lars Janssonin piirtäminä muumit eivät minuun samalla tavalla iske). Monta hymyä on näillä jo onnistuttu synnyttämään, mikään ei siis näyttäisi muuttuneen sitten lapsuuden lukukokemusten.
(Tällaisen pimeän vuodenajan keskellä ei myöskään ole varaa vähätellä yhtäkään tekijää, jolla on positiivinen vaikutus mielialaan.)
Muumien myötä toivotan kaikille myös rauhallista itsenäisyyspäivää! Itse juhlistanen kotisohvalla linnanjuhlia katsellen ja leväten, ellen sitten saa jostain valtaisaa energiapuuskaa ja lähde istumaan iltaa miehen kavereiden seuraan. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä tuntuu myös aiheuttavan itselleni paljon ristiriitaisiakin tuntemuksia, en vain täysin osaa täsmentää syytä siihen. Paljon liittynee siihen millaiseksi olen kokenut yleisen ilmapiirin muuttuneen tässä maassa viime aikoina.
Paljon onnea kuitenkin rakkaalle kotimaalle! Ja jos vain voisin, antaisin lahjaksi kasoittain avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta. Niitä kun ei varmasti voi toivoa liikaa kenellekään.
2 kommenttia:
Mahtava otsikko! Niin minäkin :)
Minäkin tunnustaudun muumisarjakuvafaniksi. Välillä ihan sydäntä vihloo kun luen lapsille söpön sovinnaisia "muumitarinoita". Mutta onhan se hyväksi että muumeista on moneksi, niin silkohapsien iloksi kuin myös meidän vinksahtaneiden huvitukseksi! ;D
Muumit on kyllä harvinaisen onnistunut siinä miten hyvin se sopii koko perheelle!
Ja siitähän saa helposti myös yhden hyvän "aikuistumisrituaalin", kun viimein voi antaa lapselleen luettavaksi niitä vähemmän sovinnaisia muumeja! "Rakas lapseni, olet nyt viimein saavuttanut sen iän jossa olet valmis ottamaan vastaan koko totuuden muumeista." ;)
Lähetä kommentti