perjantai 30. maaliskuuta 2012

Suosikkipoikia

Havaitsin äskettäin että last.fm-tilini mukaan olen kuunnellut musiikkia viimeksi kesällä 2009. Surullista. Epäilen että yksi syy löytyy siitäkin, että en ole missään vaiheessa saanut aikaiseksi koota biisejä läppäriini kuunneltavaksi. Sinne jäivät edellisiin koneisiin. En hirveästi fanita spotifya (ainakaan ilmaisversiona mainoksineen ja muine rajoituksineen), enkä oikein osaa pitää iPodia mukanani. Paras ratkaisu oikeasti olisi taas alkaa päivitellä tämän koneen varantoja. Kun vain saisi aikaiseksi.

Yksi hyvä puoli kuuntelemattomuudessa sentään on. Sinä aikana jona olen elänyt musiikkipimiössäni, ovat useat suosikit ehtineet suoltaa uutta musiikkia vähintään levyllisen verran. Tänään olen keskittynyt last.fm-kärkikaksikkoni uusiin (tai lähinnä minulle uusiin) julkaisuihin: Thricen Major/Minor ja Comeback Kidin Symptoms + Cures. Mainioita molemmat, vaikka jälkimmäinen ei ehkä edeltäjiensä tasolle nousekaan. Last.fm kertoo minun suoneen näille kahdelle yhteensä miltei 1000 soittokertaa. Se on reilu kaksi päivää elämästäni. Ansaitut kaksi päivää.




ps. Thricen levy lähti saman tien tilaukseenkin, sen verran upeaa tavaraa oli jälleen tarjolla. Miten ne osaavatkin, kerrasta toiseen. (Harvoin viitsin enää konkreettisia levyjä ostellakaan, joten kohdallani tämä on suuri kunnianosoitus.)

pps. Hermo menee spotifyn mainoksiin! Oikeasti, kolme peräkkäin!! Jotain rajaa kiitos!!!

ppps. Alkoi muuten loma. 18 päivää vapautta, kyllä kiitos!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Valinnanvaikeuksissa


Pientä materiaalista höpötystä illan ratoksi. Jokin aika sitten isä kyseli olisinko valmis ottamaan käyttööni pikkusiskolta vapautuvan iPhone4:n, tämä kun on vaihtamassa 4S-versioon. Mikäpä jottei! Nykyinen iLuurini alkaa jo olla valmis eläköitymään, se kun on (tämä selvisi minulle vasta hiljattain) iPhone3:akin vanhempi versio. The iPhone siis, klassikoiden klassikko.

No, uudelle puhelimelle on tietysti hankittava asianmukainen suojakuori. Nykyiseni asustaa ei kovin arvokkaasti repaloituneessa vaaleanpunaisessa silikonikuoressa. Ei kovin esteettistä, mutta paremmat vaihtoehdot näyttävät aina olleen varatut uudemmille versioille, joissa tosin onkin paljon parempi muoto erillisiä kuoria ajatellen. 

Uusia kuoria etsiessäni eksyin lopulta society6.comin runsaudensarven äärelle. Ei olisi ehkä pitänyt, sen verran monia vaihtoehtoja olen onnistunut ostoskoriin klikkailemaan myöhempää päätöksentekoa varten. Vain yhdet kivoimmat saa valita, sen olen tehnyt itselleni selväksi. Ihastuttavia vaihtoehtoja eri taiteilijoiden luomuksista löytyy kuitenkin sadoittain, mikä ei lainkaan helpota "niiden kivoimpien" jäljittämistä.

Nyt valinnan tekemiselle on sentään annettu selkeä deadline, sivusto kun tarjoaa sunnuntaihin saakka ilmaisen toimituksen maailmanlaajuisesti. Tällä hetkellä vaihtoehtojen määrä ostoskorissa on maltillinen 10, eilen määrä huiteli vielä jossain 20 tuolla puolen. Ei ole helppoa ei.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Matkalla uneen


Toissailtana laskin tilastolaskuja myöhälle yöhön. Uni ei laskemisen jälkeen halunnut tulla millään. Kellonajasta huolimatta aivot olivat edelleen siinä tilassa, jossa normaalijakaumaa approksimoidaan binomijakaumalla uudestaan ja uudestaan (olin tämän uuden asian oppimisesta niin innoissani, etten malttanut mennä nukkumaan ennen kuin olin ratkaissut jokaisen siihen liittyvän laskun pääsykoekirjasta).

Eilen päätin välttää tämän virheen ja vaihtaa suosiolla laskemisen johonkin vähemmän analyyttiseen ennen nukkumaanmenoa. Päädyin suunnittelemaan Islanninmatkaamme, tarkemmin sanottuna vertailemaan eri bussipassien hintoja. Ennen nukkumaanmenoa päässä pyörivätkin numeroiden sijaan kaikki ne kauniit maisemavalokuvat, joita surffaillessa tuon tuosta napsahti eteen. Nukahdin paljon vaivattomammin.

Suunnitelmamme matkan suhteen ovat toistaiseksi aika avoinna. Varmoja käyntikohteita ovat toistaiseksi vain Reykjavik (tietenkin) ja Húsavík (valasbongailukohde), sekä neljän päivän vaellus Landmannalaugarista Pórsmörkiin. Todennäköisesti päädymme ottamaan jonkinlaisen circle-passportin, jolla siis käytännössä "tehdään kierros Islannin ympäri". Moni kysymys odottaa vielä vastaustaan ja suunnitelmat hyvinkin suurpiirteisiä (tosin en halua niistä turhan tarkkoja laatiakaan), mutta innostus alkaa olla huipussaan! Kunhan kesälomaviikot lyödään lukkoon, klikataan lentoliput ostoskoriin saman tien.

Kaksi viikkoa hiljaisuutta, Islannin luontoa, vaelluksia, valaita, telttailua.. En äkkiseltään keksi parempaa tapaa nollata itseäni kaiken töissä stressaamisen jäljiltä. Tittidii, mentäispä jo!

Kuva weheartit.com

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Vienna

Perjantai-ilta, kotisohva. Vegeherkkuja-kirjasta otimme (tiettävästi monen muun kyseisen kirjan hankkineen lailla) ensimmäisenä testaukseen kannen minttubrowniet, tarkoitus kun olisi valmistaa kyseistä herkkua miehen synttärijuhlintoihin huhtikuussa. Ja tuli muuten hyvää! Kirjakin sai ensimmäiset tahmaiset sormenjäljet sivujensa reunoille, mutta nehän ovat vain kunniaksi. Näillä pyyhitään tehokkaasti pois huolet epäoikeudenmukaisesta uudesta työvuorolistasta tai siitä että olen jo käyttänyt ennen palkkapäivää useamman euron kuin olin suunnitellut.

Brownievuoka uuniaavikon auringon alla.

Minttutäytteestä ei tullut ihan sellaista valkoista kuin ohjeessa. Hälläväliä!

Omnom!

Seuraava kappale tuli vastaan vetelehtiessäni sohvalla ilman pääsykoekirjaa ja laskinta, kuunnellessani American Idolin Billy Joel-tulkintoja. Jostain syystä minulle iskee lähes välittömästi pakottava tarve kuunnella näitä amerikan laulajakokelaita aina kun jokin suomalaisten vastaava ohjelma iskeytyy ruutuun. Voice of Finland, Suomen Idol, mitä näitä nyt on.. ÄH! Amerikkalaiset saavat laulamisen vaikuttamaan niin helpolta. Myönnän rakastavani amerikkalaistyylistä laulutyyliä, sitä kun ääntä voidaan kuljetella virtuoottisesti ja sillä voidaan leikitellä överiyteen saakka. Juuri sellaista jota American Idol pursuaa. Ja kyse on siis lähinnä taituruuden hämmästelystä, ei siitä että kyseisen kisan voittajat tekisivät musiikkia jota haluan kuunnella. Harvemmin tekevät. Ei se mitään.

Tämän vuoden suosikkejani taitavat olla Elise Testone (ah mikä hurmaava käheä ääni!) ja Jessica Sanchez (kuinka kukaan 16-vuotias voikaan hallita äänensä niin virtuoottisesti).

No, palatakseni hiukan taaksepäin, seuraava ihastuttava kappale tuli eteeni juuri mainitsemassani ohjelmassa. Kiitos mieleni rauhoittamisesta, armas Billy. Pääsykoekirja makaa edelleen laukussaan ja ainoa mihin aion enää tämän illan aikana keskittyä, on brownievuoka. Aikaa on vähän, ja sitten kuitenkin.

Vienna waits for me too.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Hehkutus

Pakko jakaa tämä olotila. Olin eilen ensimmäisessä harjoitteluvuorossa päivystämässä MLL:n lasten ja nuorten puhelimessa. Pari tuntia ehdin kuunnella kokeneemman päivystäjän jutustelua eri soittajien kanssa, kunnes viimeisen tunnin aikana uskaltauduin lopulta vastaamaan itsekin.

Seurauksena ihan mieletön fiilis!

Siinä 7-8 vastaanottamani puhelun aikana ennätin mm. jutella niitä näitä, rohkaista koulumatkallaan pelännyttä, miettiä mitä tehdä kun koulussa kiusataan ja antaa oman valistuneen vastaukseni useampaan "mitä on seksi"-kysymykseen. Parasta hommassa on se, ettei voi millään tavalla aavistaa millaiseen puheluun tulee seuraavaksi vastaamaan. Tai sittenkin se, että saa mahdollisuuden yhdellä puhelulla olla kuuntelijana jollekulle, joka kuuntelijaa tarvitsee. Olisin voinut jatkaa vielä monta tuntia. (On toki myönnettävä että kovin pahoja testauspuheluita en vielä joutunut vastaanottamaan, turhautumisen hetkiltä ei tässäkään hommassa varmasti tule säästymään.)

Tuli sellainen olo, etten ole ehkä vuosiin tehnyt mitään yhtä merkityksellistä. Toisaalta sellainenkin, etten ole aikoihin keksinyt yhtä mielenkiintoista tapaa viettää aikaani. Hurraa!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Vegaanisia aatoksia


Posti toi tänään paketillisen ruokakirjoja. Vegaanisia sellaisia. Muun muassa näitä tutkien olisi tarkoitus aloittaa tarkempi perehtyminen kasvissyöntiin, tarkoitus kun olisi pikkuhiljaa säätää syömistottumukset vegaanisemmiksi. Yhdessä yössä ei ole tarkoitus muutosta toteuttaa (kuten eräs ystäväni tässä jokin aika sitten päätti tehdä), vaan pikkuhiljaa totutella ja kokeilla. Esimerkiksi tuttujen ruoka-aineiden korvaamisestahan minulla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta.

Olisi toki jalointa sanoa että siirtymiseni kasvipainotteisempaan ruokaan olisi saanut alkusysäyksensä eläinten oikeuksien puolustamisesta. Haluan kuitenkin rehellisesti tunnustaa, että omalla kohdallani kyse oli ihastumisesta sekä soijasuikaleisiin että -rouheeseen. Eläköön nuo nerokkaat, aina saatavilla olevat ainekset (lihaahan ei paljoa kuivaruokapurkissa säilytellä)! Soijatuotteisiin tutustuminen raivasi nopeasti punaisen lihan tämän talouden ruokailuhetkistä. Eipä ole muuten paljoa tullut ikävä.

Asia johti kuitenkin toiseen. Pikkuhiljaa ajatus punaisesta lihasta alkoi tuntua yhä vastenmielisemmältä. Ja kun on yhden eläinkunnan tuotteen päättänyt jättää pois, alkaa jossain vaiheessa kyseenalaistaa ne loputkin. Miksi ihmeessä ostaa kalkkunaleikkeleitä kun leipä maistuu ilmankin? Tai paistaa broilerisuikaleita riisin kaveriksi, kun soijasuikaleet maksavat vähemmän (ja maistuvat oikein maustettuina ihan yhtä hyviltä)? Ja ne eläinoikeudet, kyllä nekin sittemmin tulivat vahvasti mukaan. Nyt ollaankin sitten jo siinä pisteessä, jossa minun on enimmäkseen vaikea nimetä sellaista eläinkunnan tuotetta, josta en olisi valmis luopumaan.

Enimmäkseen.

On vielä se yksi heikkous, josta en vielä kykene luopumaan. Kala. Onhan se tietenkin typerää, laittaa oma nautintonsa etusijalle yhden kohdalla, kun muista on valmis luopumaan. Kalaruoat ovat kuitenkin minulle vielä liian suuri heikkous voitettavaksi. Toisaalta, en ole missään nimessä halunnut olla liian ankara itselleni. Kalan takia minusta ei ole muotoutumassa 100% vegaania, mutta on se 90% kasvissyöjäkin parempi kuin 100% hälläväliä-sekasyöjä. Ylipäänsä tiukka lokerointi tässäkin asiassa on todennäköisesti vain vahingollista - välimuotoja tarvitaan kynnysten madaltamiseksi.

Nyt aloitan tarkemman tutustumisen tuohon värikylläiseen kirjakasaan. Ensiselailulta ihastuttavia opuksia kaikki. Edessä vähintäänkin herkullinen tulevaisuus, omnom!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Mököpäivän herkkulista

Huh mikä päivä. Jollain ilveellä onnistuin keräämään samalle päivälle kaikki minuna olemisen typerimmät puolet. Etten saa aikaiseksi vaikka pitäisi, etten uskalla vaikka pitäisi, etten pääse eteenpäin vaikka pitäisi. Illalla oli pakko hetki vain maata sohvalla ja rypeä itsesäälissä. Pikkuhiljaa tästä on jo noustu. Uusia ideoita kuitenkin kaivataan, jotain millä päästä taas liikkeelle.


Päiväni kirkkain hetki taisi olla jossain myöhäisen aamiaisen kohdilla. Taattu smoothieresepti banaani+jogurtti+appelsiinimehu+marjojamarjojamarjoja ei kykene epäonnistumaan koskaan. Blenderi oli aikoinaan riskiostos. Se on yksi niitä kodinkoneita jotka joko tulevat käytetyiksi - tai hautautuvat lyhyehkön alkuinnostuksen jälkeen ikuisiksi ajoiksi jonkin kaapin perukoille. Myönnettäköön, on tämä oma kappaleenikin muutaman kerran hautautunut. Onneksi kuitenkin vain väliaikaisesti. Omaani estää hautautumasta myös ihana pinkki väri, sitä kun on ilo pitää näkyvillä.

(Huomautettakoon vielä erikseen, että kuvan taustalla näkyvä Baileys ei liity etualalla valmistumistaan odottavaan smoothieen.)


Toinen suuren (luultavasti blenderiä paljon suuremman) kaapinpohjallehautautumisriskin omaa kodinkone nimeltä leipäkone. Omamme saimme vuosi sitten tuparilahjaksi vanhemmiltani, itse olisimme tuskin tulleet hankkineeksi. Ja uskokaa tai älkää, koneen tultua tupaan olemme valmistaneet sillä leivistämme 99,9%! Vaikka esine on ehkä turhan tilaavievä tarkoitukseensa nähden, on sillä kuitenkin monta ominaisuutta puolellaan. Ensinnäkin, on mukavaa nähdä itse mitä leipään tulee (lisäaineilla ei näitä leipiä ole yhtä lailla pilattu kuin kaupan pussileipiä). Toiseksi, leivän valmistus vaatii vain viiden minuutin vaivannäön - ainekset koneeseen, valmis leipä ulos (samalla voi tuntea olevansa paljon aikaansaavampi kuin itse asiassa onkaan). Kolmanneksi, tuoreen leivän tuoksua ja makua on vaikeaa peitota. Leipäkone, suosittelen!


Tämän päivän alakulon aion lopullisesti selättää keskittymällä tuleviin viikkoihin. Ohjelmassa mm. kylpyläreissu työporukalla, huhtikuun aloitus Kööpenhaminassa ja kokonainen viikko perheen ja ystävien seurassa Kokkolassa.

Ennen näitä on kuitenkin suoritettava vähän lisää. Huomenna edessä työpäivä klo 06.30-21.15. Maistuis varmaan teillekin! (Minkä ihmeen tähden en ole jo nukkumassa??)